He voivat vain pidellä minua lämpimissä syleilyissään, antaen sydämiensä rytmityksen soittaa sulojaan korvaani vasten. Rytmikkäitä suloja korvakäytävässäni, kuin haluaisin varmistaa että lihassa ja veressä, elämää on todella ympärilläni.
Oli aamu.
Ulkona on valoisaa, lumi myrskyää kavoilleni, kostuttaa tupakkani.
-200g pois minusta itsestäni.
Kehtaan tuntea kipinöintiä muiden huolesta huolimatta.
Mieleni, se on koettanut koko päivän manipuloida minua.
Mieleni, se on koettanut koko päivän saada minut raottamaan suutani makealle.
Tällä kertaa olin askeleen edellä, taistelin tuota muka ovelaa mieltäni vastaan.
Ja minä voitin.
Tuli ilta.
Ulkona on pimeää, lumi myrskyää edelleen kasvoilleni, kostuttaa tupakkani.
+200g lisää minuun itseeni.
Kehtaan tuntea kipinöintiä muiden huolesta huolimatta.
Tunnen tärisevät käteni pidellessäni tupakkaa.
Tunnen pumppuni kammottavat kouristukset.
Tunnen velton olemukseni vain istuessani.
Tunnen huimauksen kävellessäni.
Tunnen tyhjyyden vatsalaukussani kaikenaikaa.
Pääni on täyttynyt ajatuksesta.
Ehkä huomenna puntarilla seisoessani, selvästi pienempi lukema heittäytyisi verkkokalvoilleni.
En siis syö.
Tuntemuksistani huolimatta.
- Absoluutio
Pystyn samaistumaan tosi hyvin. Voimia taistella sitä syömättömyyshalua vastaan! Itse tappelen pääni sisällä kaiken aikaa.
VastaaPoistaKiitos Miu. :)
PoistaPäänsisäinen tappeluni repii ja riuhtoo minua ihan todella, entistäkin eksyneemmäksi. Voimia sinunkin taistelutantereellesi.
Löysin sun blogin sattumalta ja liityin lukijaksi. Itekin oon yli 20-vuotias ja sairastan syömishäiriötä. Voimia. <3
VastaaPoistawww.vaakalaudalla.blogspot.fi
Suunnattomasti voimia myös sinne suunnalle. :)
Poista